Posted by: jaanarai | July 27, 2010

Match showta, koirapuistoa ja “serkkutapaaminen”

Viikko on kulunut taas helteitä pidellessä. Minun töihinlähtö lähestyy uhkaavasti ja en ole riittävästi opetellut Iineksen kanssa kaupunkielämää. Mökillä on niin helppoa ja mukavaa olla. Vietimme sentään yhden vuorokauden kaupungissa. Heti alkuun Iines pissasi omalle nukkumatäkille! Mökillä se on täysin sisäsiisti. Kerran se vielä pissasi lehden päälle ja sen jälkeen ymmärsi tehdä tarpeensa ulos.

Kävimme ensimmäistä kertaa koirapuistossa, joka on lähellä kotiamme Valkeisenlammen vastarannalla. Siellä Iines tapasi Vilman (kultainennoutaja) ja Alman (tiibetinspanieli). Varsinkin Vilma oli Iineksestä hirveän kiinnostava, iso ja todella rauhallinen tepastelija. Iines käveli Vilman perässä ja välillä otti juoksurallin Alman kanssa. Myöhemmin seuraan liittyi bostoninterrieriuros, jota Iines vähän arasteli ja päätimmekin palata jatkamaan lammen kiertämistä.

Viikon kaupunkiohjelmaan kuuluivat käynnit taidetorilla Wanhassa satamassa ja Savo-Karjalan shelttien järjestämässä match showssa. Iines osoittautui hyväksi kaupunkikoiraksi. Se kulki todella nätisti hihnassa ja lähestyi rauhallisesti niitä ihmisiä, jotka kiinnittivät siihen huomiota. Iines antoi niin aikuisten kuin lastenkin silitellä itseään. Match showssa se halusi tehdä tuttavuutta kaikkien koirien kanssa koosta riippumatta. Lähestyminen oli kuitenkin rauhallista ja jos toinen ei Iineksestä välittänyt, se jatkoi matkaa seuraavan koiran luo. Match showssa tapasimme taas uuden siskopuolen, Candyn Helmen aikaisemmasta pentueesta.

Viikon kohokohta oli “serkkutapaaminen” eli meidän ihmissisarusten koirien kohtaaminen. Kotkasta saapui Muru, veljeni perheen vuoden ikäinen cavalier kingcharlesinspanieli. Paikalla oli myös Papu, sisareni brassi.

Papu, Muru ja Iines

Iines ei ollut tavannut Murua aikaisemmin, mutta leikki lähti käyntiin ensinuuhkaisista. Papu vetäytyi helposti tarkkailijaksi kun nuoremmat telmivät. Välillä kaikki kolme vetivät rallia, Murun huilatessa Iines ja Papu jatkoivat leikkiä. Murun ja Papun alkaessa leikkimään Iines ei suostunut jäämään syrjään vaan ryntäsi leikkijöiden väliin. Iines yritti myös syödä toisten ruoat, nappasi jopa Murun suusta ankanrintapalan. Pikkuisen röyhkeä pentu. Lauantaina kolmikko kohtasi Toivalassa, sunnuntaina Muru oli koko päivän meillä mökillä Iineksen kaverina ja maanantaina kaikki kolme tapasivat vielä mummolassa. Yhdeksän aikuista ja kolme koiraa, siinäpä tuli sosiaalistamista kerralla kunnolla!

koirakuiskaaja työssään

Jari on rakentanut koko viikon Iinekselle koirakoppia (=taloa), joka tulee olemaan pienoismalli mökistä. Toivottavasti loma-aika riittää homman valmiiksi saamiseen. Pikkutarkkana miehenä Jari haluaa, että paitsi että koppi on hyvä, se on myös hieno ja tarkka kopio mökistä. Odotamme innolla lopputulosta!

Posted by: jaanarai | July 18, 2010

Kuulumisia

Kesähelteet syövät miestä, siispä myös naista ja koiranpentua. Paahtavimmat hetket Iineksellä kuluvat makoillen märän pyyhkeen alla, iltahämärissä sitten löytyy virtaa vaikka muille jakaa. Onneksi leikkipäivä Papun kanssa on lähes joka päivä, parivaljakko kyllä ottaa toisistaan kaiken irti. Leikin jälkeen ne kulkevat ympäriinsä rintarinnan, juovat yhdessä samasta kupista, nukkuvat rinnakkain jne.

kuva: Päivi Huhtinen

Ystäväni Päivi kävi muutaman päivän vierailulla ja niin Iines sai uuden kummin. Meidän päivät kuluivat Iinestä ihastellen, nukkuvakin koira on kaunis näky! Olo oli kuin ulkomailla: aurinko porottaa, hyvää ruokaa ja juomaa, joutenoloa, rupattelua. Huvielämästä kävi Iineksen seuraaminen, telkkaria tai muuta viihdykettä ei tarvittu. Kävimme sentään seuraamassa agility-kisoja täällä Sorsasalossa (mökki sijaitsee samassa saaressa). Iines tahtoi tehdä tuttavuutta niin ihmisten kuin koirienkin kanssa. Se lähestyi kaikkia rauhallisesti pää pystyssä ja häntä heiluen sekä tarjoten itseään rapsuteltavaksi tai haisteltavaksi. Välillä se istui ryhdikkäänä jalkojemme juuressa ja tuijotti kiinteästi koirien ratasuorituksia. Voi kun pääsisimme jo kurssille, en malta odottaa yhteisen harrastuksen aloittamista.

Agility-kisoissa tapasimme Iineksen siskopuolen, Zeldan, Helmin aikaisemmasta pentueesta. Koirat tekivät tuttavuutta ja Zeldan suorituksen jälkeen ne innostuivat jo vähän leikkimään. Harmi kun ei voitu antaa koirien juosta vapaana, molemmilla olisi ollut leikkihaluja. Zeldan kisasuoritusta oli ilo seurata, koska sen juoksu oli niin kevyttä, sulavaa ja vauhdikasta.

jälleennäkeminen

Tänä viikonloppuna Jari-isännällä alkoi loma. Portinvartija-Iines tunnisti heti Jarin auton ja iloriehunta alkoi! Jari innostui yhtä paljon ja tuloksena haljennut huuli. Iines pusutti Jaria niin kovasti että sen naskalihammas raapaisi huulta! Viikonloppu on sitten ollutkin yhtä juhlaa ja minulla on ollut omaa huvitteluaikaa (olen ostellut vaatteita ja hoitanut asioita). Aina on kuitenkin kiire mökille takaisin. Jari hellii ja leikittää pientä kaiken aikaa. Neljä viikkoa lomaa edessä, kiintyvät varmasti toisiinsa niin että ero on sitten haikea. Poikani Jaakko tuli myös lomallaan tänne joten Iineksellä riittää vilinää ympärillään.

Posted by: jaanarai | July 5, 2010

Kesäelämää

Paljon on taas tapahtunut Iineksen elämässä sitten viime kirjoittelun. Ensin ”viralliset asiat”: Kennelliitosta tuli omistajatodistus, Iines on madotettu, rokotettu ja terveeksi, reippaaksi , hyväkäytöksiseksi, viisikiloiseksi ja hyvärakenteiseksi (ei siis pulskaksi) havaittu. Neiti kasvaa vaan niin nopeasti, joka aamu tuntuu että se on edellistä iltaa isompi!

Isäntä Jari vietti viikon loman juhannukselta ja siitähän riemua riitti molemmille. He leikkivät paljon ja Iines kerkesi osoittaa sekä hurmaavuutensa ja pikkuriiviömäisyytensä! Jari rakensi terassille portin ja tontin ympärille aidan, enää ei tarvitse naapurin kukkapenkistä käydä hakemassa ”kutsulle kuuroa” koiraa. Saman päivän aikana parin tunnin sisällä neljä karkailua, aikaisemmin tämä paimen on pysynyt uskollisesti omalla tontilla, emännän kannoilla ja ymmärtänyt kutsua. Iines on hyvä työläinen, osallistui parhaansa mukaan kaikkiin aidan- ja portintekovaiheisiin: kanteli pitkin pihoja verkkoaidan rimoja, hyökkäili metallisen mitan kimppuun, kiipeili konttaavan isännän pohkeissa jne. Jos ei muuta niin asettui nukkumaan maalauspöydän viereen tai sahaavan Jarin jalkojen juureen. Iines on aina paikalla siellä missä tapahtuu, sirkkelin ja porakoneen äänet eivät häiritse sitä yhtään.

Siirtolapuutarhayhdistyksen juhannusjuhlat olivat Iinekselle suosiomenestys! Siitä on tullut selvästi alueen lemmikki, ihailijoita ja silittelijöitä riitti kaiken aikaa ja Iines osasi antautua lellittäväksi. Lapsesta vaariin riitti hellijöitä ja Iines nautti. Hämmentävintä varmaan oli, kun minä olin tilaisuuden juontajana. Kun menin kuuluttamaan, Iines aloitti kovan inuamisen ja tuijotti minua herkeämättä.

Iineksen elämänpiiri on taas laajentunut Toivalaan päin. Aikaisemmin Papu tuli aina meille mökille leikkimään Iineksen kanssa. Nyt olemme monta kertaa menneet leikkimään Papun kotiin, missä on tosi isot aidatut piha-alueet juosta ja temmeltää. Ihanaa seurata, miten hyvät ystävät Papusta ja Iineksestä on tullut. Jos ei leikitytä, parivaljakko kävelee usein rintarinnan joko pihalla tai sisällä. Jos Papu haistaa jotain, Iines tekee saman heti perässä, samoin monen muun Papun tekemisen kanssa. Iines taitaa olla Papu-fani. Ja Papu on äärimmäisen salliva Iineksen suhteen, antaa Iineksen käsitellä aarteitaan ja mennä levolle sen lepotyynyille. Hienot kaverukset!

Iines on kokenut myös ensimmäisen ukonilmansa. Olimme mökin terassilla oven ollessa auki sisälle. Ukkonen välähti ja pamahti tosi räjähdysmäisesti. Iines juoksi sisään sängyn alle, mutta saman tien säntäsi takaisin terassille ihmettelemään mistä on kyse. Toinen paukahdus ja samanlainen syöksy sisään. Olin jo sulkemassa ovea ja jäämässä Iineksen kanssa sisään turvaan kun se halusikin saman tien ulos terassille seuraamaan tapahtumia. Sen jälkeen se ei välittänyt jyrinöistä ja paukahduksista lainkaan. Puuhaili omiaan terassilla kaikessa rauhassa.

Vietimme taas kaupunkivuorokauden Iineksen kanssa. Sisäsiisteys ei siellä vielä onnistu niin hyvin kuin mökillä. Mökillä se tekee kaikki tarpeensa ulos, mutta kaupungissa en onnistu olemaan lähdöissä aina niin nopea kuin tilanne vaatii, vaikka tunnen Iineksen rytmin jo aika hyvin. Mutta onneksi se tekee pissat kuitenkin silloin aina lehdelle tai oikeastaan lehden laidalle niin, että puolet valuu lattialle. Hyvä yritys kuitenkin. Valkeisenlampi on huippuympäristö sosiaalistaa koiraa. Meillä menee lammen kiertämiseen vähintään tunti. Mukana on vesipullo, josta välillä hörpätään kumpikin vettä ja huilataan puiden varjossa. Kierroksen aikana olemme tavanneet hyvin monta eri kokoista ja rotuista koiraa. Kaikkiin Iines suhtautuu uteliaana, joihinkin varautuneemmin ja toisiin heti leikkimielellä. Vaikka olen kuullut niin en ollut uskonut, miten paljon koiraihmiset juttelevat keskenään. Minullekin on avautunut uusi sosiaalinen maailma Iineksen myötä.

Tänään mökillä kävivät ensimmäiset lapsivieraat, Lilja 6v ja Silmu 3v. Varsinkin Liljan kanssa Iineksellä meni tosi hyvin. Lilja leikitti ja hoivaili sitä ja Iines käyttäytyi tosi rauhallisesti Liljaa kohtaan. Lilja osasikin toimia Iineksen kanssa rauhallisin liikkein ja hän myös talutti Iinestä kävelylenkillämme. Leikillisimmillään ollessaan Iines lähestyi Silmua koiramaisesti leikkiinkutsuen, olihan pojan koko pieni, liikkeet nopeita ja ääni suhteellisen korkea. Iines ei kuitenkaan pelästyttänyt poikaa eikä näykkinyt, vaikka selvästi mieli pikkuisen teki. Hyvä vierailu, joka ei varmasti ainakaan vähentänyt Liljan koirakuumetta. Keskustelu aiheesta varmasti perheessä jatkuu.

Iines ja Lilja, kuvaaja Heikki Ståhlberg

Uusia kuvia taas picasassa Iineksen kesäkuun elämästä.

Posted by: jaanarai | June 22, 2010

Esmen pentujen tapaaminen

Tänään Iineksellä oli taas jännittävä päivä. Kävimme kylässä Sivosen Seijan luona tapaamassa Esmen pentuja, Islaa, Timmyä ja Sampoa. Pennut ovat kolmisen viikkoa Iinestä nuorempia. Paikalla oli Esme-emon lisäksi keinoemon roolin omaksunut Musta.

Iineksen uudet ystävät

Pennut ottivat Iineksen vastaan riehakkaasti telmien. Iines tarkasteli tilannetta rauhallisesti, ei oikein ymmärtänyt miten noin pienten kanssa leikitään. Pennut jatkoivat leikkiinkutsuyrityksiä, Esme oli rauhallisen välinpitämätön uuden tulokkaan suhteen ja Musta täytti keinoemon velvollisuudet erittäin tunnollisesti: urahteli uudelle pikkunartulle ja “suojeli” pikkupentuja. Iines tapasi ensi kertaa kotikennelistä lähdön jälkeen shelttejä ja kerralla monta kappaletta. Oli siinä neidillä ihmettelemistä, mikä on hänen roolinsa tässä laumassa. Tapansa mukaan se istahti katselemaan rauhassa mitä pitäisi tehdä. Aika pian Iines alkoi päästä leikin juoneen kiinni, mutta sitten pikkuiset väsähtivät. Sehän myös sopi Iinekselle, ei kun vaan kavereitten viereen makoilemaan. Erityisesti Sampo oli suosiossa, Seijan kanssa ne jo naitettiin keskenään. Samalla reissulla Seija opasti minua pennun seisottamisessa pöydällä, leikkasi korvaliimat pois ja jaksoi vastailla kaikkiin kysymyksiin mitä minulla vain tuli mieleen. Lisäksi mitattiin Iines, tyttö kasvaa huimasti ja on jo 29cm. Oli tosi mukavaa istuskella helteisellä pihalla, seurailla koiria ja jutella koirista. Pennut olivat kyllä valloittavan suloisia! Harmi, että Iineksen uudet ystävät muuttavat pois Kuopiosta, olisi ollut hauskaa jatkaa tutustumista pitempäänkin.

Lisää kuvia tapaamisesta picasaweb.google.com/jaanarai

Muita kuulumisia sitten viime kirjoittelun:

Poikani Jaakko tuli Helsingistä tutustumaan uuteen perheenjäseneen ja samalla vietimme kaupunkiviikonloppua. Jaakko ja Iines tulivat mainiosti toimeen ja taisivat molemmat tykästyä toisiinsa. Taas uusi hyvä ihminen Iineksen maailmaan. Ensimmäisen kerran menimme Jaakon ja Iineksen kanssa Kuopion keskustaan tapaamaan vanhempiani torilla. Istuimme torikahvilassa ja Iines makoili rauhassa jalkojeni juuressa, välillä vähän hörppäsi vettä mukista. Päivystin Iineksen kanssa kaupungintalon nurmikolla sillä aikaa kun Jaakko kävi tekemässä ruokaostot. Kyllä siinä oli pienellä koiralla ihmettelemistä! Kotimatkan se vielä tepasteli häntä heiluen ja ihmisiä tervehtien pitkin rännikatuja. Ihmisten ilmoilla se on tosi valloittava sydänten särkijä, mutta kotioloissa välillä tosi riiviö! Välillä saa nauraa ja välillä ei naurata yhtään. Kun on yhden lapsen kasvattanut niin eiköhän pennustakin selviä!

Posted by: jaanarai | June 15, 2010

tunnelmia

Ensimmäinen puolitoistaviikkoinen on takana. Yhteiselämäni Iineksen kanssa on alkanut lutviutua uomiinsa. Kumpikin olemme oppineet toistemme rytmiä, tapoja, eleitä ja yhteistä kieltä. Mielenkiintoista, sitovaa, huvittavaa ja hellyyttävää elämää.

Iines “osaa” jo käskystä istua, maata, tulla luokse (valikoivasti) ja kävellä hihnassa (välillä tosi hienosti, välillä riekkuen). Ei-sana on tullut myös hyvin tutuksi. Kengät ja kaksi paikkaa puutarhassa ovat kyllä vastustamattomat. Salakavalasti Iines on muka menossa pois päin ja yhtäkkiä hurja syöksy kuopankaivuuseen. Välillä tuntuu, ettei pennulla ole kuin on-off -nappula, täydestä vauhdista unten maailmaan. Pissat ja kakat Iines jo tekee ulos, muutamat vauhtipissat kesken leikin sisällä se käy vauhdissa lurauuttamassa lehdelle (kaupungissa useammin).

Isäntä-Jari tuli viikonlopuksi Kouvolasta. Kummasti iso mies jaksaa kieriä lattialla pienen pennun kanssa. Iines villiintyi entisestään saadessaan kunnon leikkikaverin. Lauantaina mentiin porukalla opettelemaan kaupunkilaiselämää ja jäin sinne maanantai-iltaan asti, jotta paikka tulisi Iinekselle tutuksi. Sen maailmaan tuli taas paljon uusia ääniä ja hajuja. Kerrostalossa se ei reagoinut mitenkään muista asunnoista ja rappukäytävästä tuleviin ääniin ja asettui taloksi tosi nopeasti. Kävelyllä ohiajanut ambulanssi ja lakaisukone olivat vähän liikaa, niitä se tarkasteli turvallisesti jalkojeni välistä. Muuten pihanurmikot ja istutukset tutkittiin tarkkaan, kävimme myös haistelemassa Valkeisenlammen rantamia.Yksi Iineksen lempipuuhista oli suorittaa liikennelaskentaa: se istui nurmella arvokkaan tyynesti n.20 metrin päässä Alavantiestä ja tuijotti ohiajavia autoja.

Kaupunkielämä oli kuitenkin niin “levotonta” (= jatkuvaa ramppaamista rappukäytävässä pissalle ja takaisin), että paluu mökkiarkeen tuntui ihanalta! Telmitään pihalla ja tehdään sitten hihnakävelyjä alueella tutustumassa vastaantuleviin. Papu ei ole päässyt leikkimään Iineksen kanssa, koska se on ripulissa, huomenna tulee varmaankin taas Aatu. Ja minäkin saan aikuisihmisseuraa, mikä on myös mukavaa!

Posted by: jaanarai | June 10, 2010

Iines ja Aatu

Taas Iines sai uuden ystävän, kun Aira tuli tervehdyskäynnille tiibetinspanieli Aatun kanssa. Aatu oli kunnon herrasmies, tervehdysten jälkeen leikki Iineksen kanssa “pentuvaihteella”, ei turhan rajusti. Edestakaista rallia pihapiirissä. Taisi kyllä tuo herrasmies leikin tiimellyksessä merkata Iineksen. Siltä se näytti, mutta ei neiti pissalta haissut!?!? Pääsin myös kauan kaivattuun suihkuun rauhassa, Iines keskittyi uuteen kaveriin eikä haikaillut perääni. Leikkien jälkeen taas maistui ruoka ja uni.

Posted by: jaanarai | June 9, 2010

valokuvia

Laitan valokuvia Iineksen elämästä picasaan, sinne siis asiasta kiinnostuneet!

http://picasaweb.google.com/jaanarai

Posted by: jaanarai | June 8, 2010

Papu ja Iines

Nyt Iineksellä on ikioma leikkikaveri, Papu. Eilen oli ensikohtaaminen, tänään aamupäivän leikkihetki ja huomenna Papu tulee taas illalla leikkimään.

Eniten jännitettiin sitä, miten Iines suhtautuu Papun ensiräyhään, jonka Papu suorittaa kiitettävän terrierimäiseen tapaan (ääntä lähtee mutta häntä heiluu!) Oltiin tehty erilaisia suunnitelmia Iineksen “turvaamiseksi”, mutta tämä neiti vain seurasi tyynen rauhallisesti minun jalkojen vieressä toisen haukkua ja kun Papua vietiin tilanteesta poispäin, niin Iines kipittää perään häntä heiluen. Rajaton itseluottamus. Pian kaverukset jo telmivät pitkin nurmikenttää, ja sama ralli tänään. Sitten joivat yhteisestä vesikupista vähän arastellen, mitähän se koiraetiketti tästä juomajärjestysestä määrääkään. Vuorotellen pari lipaisua ja sitten toiselle tilaa. Oli ilo seurata koirien tutustumista ja sitä, miten hyvin Papu otti pennun vastaan ja miten reipas ja peloton Iines on!

Posted by: jaanarai | June 7, 2010

uuden elämän aloitus

Nyt eletään kolmatta päivää yhteiseloamme Iineksen kanssa. Alkuun on mahtunut paljon iloa, ihmetystä ja hämmennystä. Leikkiä, vimmaa, unta, ruokaa, pissaa, kakkaa, ripulia, oksennusta, lääkettä, hellimistä, nuoleskelua, uusia tuttavuuksia (ihmisiä ja koiria), ihastelua, naurua! Miten noin pieni pentu saa niin paljon aikaiseksi!

Ikävöimään Iines ei ole kerennyt ensimmäistä puolituntista lukuunottamatta. Rohkeasti se on tehnyt tuttavuutta kodin, pihan, siirtolapuutarha-alueen, vastaan tulevien ihmisten ja koirien kanssa. Paras leikkikalu on minun vanha sukka, jota reuhtomalla aloitetaan päivä ja iltavimmassa sukka saa kyytiä pitkin puutarhaa. Vauhtia riittää pitkään ja sitten yhtäkkiä voimat loppuu ja uni tulee lähes suorilta jaloilta.

Leimautuminen minuun on alkanut, en montaa askelta onnistu ottamaan ilman että varjo seuraa kannoilla (johtuisiko sittenkin siitä, että jalassani on tohvelit, jonka solkia Iines niin mielellään järsisi). Onneksi Iines on jo hajulla EI-sanasta, älyää lopettaa (ainakin hetkeksi) “kielletyt leikit”. Pikkuhiljaa aloitetaan pantaan ja taluttimeen opettelu.

Tämän päivän jännittävä haaste on tutustuminen Papuun, sisareni brasilianterrieriin, jonka kanssa Iines tulee jatkossa olemaan paljon (toivottavasti). Palaan asiaan!

Posted by: jaanarai | May 24, 2010

pentukoulussa

Olimme Jarin kanssa 22.5. Savo-Karjalan Shelttien järjestämässä pentupäivässä kuunteluoppilaina, koska Iineksen kotiin tuloon on vielä pari viikkoa aikaa. Halusimme kuitenkin osallistua tilaisuuteen, sillä saihan sieltä monenlaista oppia ja tietoa tulevaa varten. Lisäksi oli ihanaa nähdä kerralla paljon shelttipentuja ja nuoria shelttejä.

Tilaisuus alkoi Tuula Morkon luennolla koirien kommunikaatiosta, peloista ja niiden kohtaamisesta. Luento oli mielenkiintoinen, vaikka sisällössä ei tullut juurikaan uutta, enemmänkin vahvistui ja selkeni jo olemassaolevat käsitykseni. Samanaikaisesti parisenkymmentä shelttiä tutustuivat toisiinsa, kirmailivat jaloissa ja viihdyttivät käyttäytymisellään.

Luennon jälkeen seurasimme alle seitsemän kuukauden ikäisten pentujen arkitottelevaisuusharjoituksia. Siinä tuli monta hyvää vinkkiä siitä, miten voimme toimia Iineksen kanssa. Tehtävänä oli mm. kontaktin ottoa, luoksetulemista ja tarkkaavaisuuden keskittämistä emäntään/isäntään muiden koirien ollessa häiriötekijöinä. Kiinnostavaa ja hauskaa seurattavaa!

Päivään kuului myös trimmausohjausta ja näyttelyharjoitusta, mutta ne osiot jäivät meiltä näkemättä. Se oppi hankitaan sitten tarvittaessa muualta.

« Newer Posts - Older Posts »

Categories