Posted by: jaanarai | December 31, 2010

Tilannepäivitys

Onpa aikaa vierähtänyt kuulumisten raportoinnista. Yritän muistella reilun kuukauden kohokohtia, peruselämisessähän Iines on maailman ihanin ja suloisin koira.

putkeen, putkeen...

Aloitetaan agility-kurssista. Kurssikertoja oli kaikkiaan kuusi, kolmannella kerralla Iines oli reippaampi menemään esteille kuin aikaisemmin, neljäs kerta jäi välistä kun pakkanen hyydytti auton, viidennellä kerralla Iines oli jotenkin aivan poissa tolaltaan. Putkia se olisi mennyt vaikka koko tunnin, hyppyesteistä se selvästi hermostui ja alkoi huuhailla kaikkialle muualle paitsi esteille. Parin päivän päästä Iines olikin jo kuumeessa, yskässä ja oksenteleva. Siihen päättyi tällä erää agilityura, taisin olla itse Iinestä innostuneempi asiaan. Katsotaan sitten joskus myöhemmin jos se innostuisi lajiin, toinen ohjaajista piti Iinestä shelteille tyypillisen ennakkoluuloisena kaikkea uutta kohtaan (ei yleensä päde Iinekseen) ja toinen sanoi ettei se ole estehakuinen. Jatkossa “urheilemme” yhdessä vapaamuotoisemmin retkeillen, telmien ja juosten siellä missä vain se on mahdollista.

Iines, Eija ja tuomari

Ystävämme Eija oli menossa shelttinsä kanssa match showhun  ja sai houkuteltua minut mukaan Iineksen kanssa. Olipa show! Olen koko ajan ajatellut, että Iines jättikokoisena (43 cm, 13 kg) ei ole näyttelykoira (vaikka onkin tosi kaunis). Emme siis ole harjoitelleet näyttelykehää koskaan. Eija vei Iineksen ekalle kierrokselle, jolloin se laukkasi kireällä hihnalla ympyrän läpi. Seisoi kuitenkin kauniisti ja antoi tuomarin tutkia itseään. Tiputushan siinä odotetusti tuli, ei ollut ihan tyylipuhdas esitys. Sitten kun oli “tippuneiden” uusintakierros, jouduin itse kehään Iineksen kanssa koska Eija oli samaan aikaan toisessa kehässä oman koiransa kanssa. Tällä kertaa laukka rauhoittui jo raviksi kireällä hihnalla ja paikallaan seisonta istumiseksi. Istumalla se on tottunut saamaan paremmin namuja.

Valmistautumista kehään

Parasta Iineksen mielestä oli varmasti koirapuistokaverinsa Valon (blue merle colliepentu) kanssa pentupaini neliömetrin alueella omaa vuoroa odotellessa. Ne painivat varmaan puoli tuntia jalkojemme juuressa ottamatta askeltakaan sivusuunnassa.

potilaskaverukset

Iines siis sairasti elämänsä ensimmäisen flunssan, johon se sai antibioottikuurin ja 10 päivää lepoa lenkkeilystä ja koiraleikeistä. Se oli tiukkaa aikaa Iineksen energioilla. Parissa päivässä lääkekuurin alkamisesta se oli jo voimissaan ja vaati meidät viihdytysjoukoiksi kun ei päässyt ulkoilussa ja koirapuistossa huvittamaan itseään. Minulle tuli myös vatsatauti samaan aikaan kun Iines sairastui, joten saimme potea alkupäivät yhdessä.

Terveystilanteeseen liittyy myös kaksi muuta juttua, toinen iloisempi ja toinen vähemmän hyvä juttu. Iineksellä kai tuli ja meni juoksut lähes vaivihkaa, pikkuisen punotusta ja verta huomattiin karvoituksessa ja innokasta alapään nuolemista viikon verran. Siinä se sitten oli. Se oli se mukava asia. Ikävämpi juttu liittyy myös näihin juoksuihin. Koirapuistoon tuli Iinekselle tuttu narttu, joka ei siedä toisia kiimaisia narttuja. Ennen koiran ja emännän portista sisääntulemista puhuimme siitä, että Iineksellä saattaa olla juoksut tulossa. Puistossa jo oleva uros ei kuitenkaan noteerannut Iinestä joten päätimme katsoa mikä on suhtautuminen. Portti auki ja narttu hyökkäsi suoraan Iineksen päälle. Poistuimme heti paikalta ja kävellessä huomasin, että Iineksen korva roikkuu ja etumusta oli veressä. Soitin eläinlääkäriin ja pysäytin ensimmäisen ohiajavan auton, joka ajoi meidät sinne. Nukutus, karvat pois korvasta, tikit, kipulääkitys ja taas antibioottikuuri (flunssa-antibiootit loppuivat kaksi päivää aikaisemmin). Taas tuli hiljaiseloa ja leikkikielto. Ulkona oli paukkupakkaset joten karvattoman korvan takia Iines joutui opettelemaan pitämään pipoa päässään ulkoillessa. Alussa sillä oli minun säärystimeni suojana, sitten neuloin Iineksen väritykseen sopivan “Jussipipon”. Se on tosi pukevan näköinen ja herättää ihastusta kylänraitilla.

ulos lähdössä

Hyökänneen koiran omistajan kanssa tapaus on nyt selvitetty asiallisesti. Iinekselle ei ole jäänyt minkäänlaista kammoa koiria kohtaan ja korvakin toimii täysin ja on asettunut takaisin sievään, sheltinomaiseen asentoon. Tikit on poistettu ja nyt vaan odotellaan karvan kasvua täyteen mittaansa.

Muuten meidän elämä rullaa omalla painollaan. Iineksen onneksi ja riemuksi Jari sairaslomailee edelleen, joten se ei joudu olemaan yksin minun työpäivien aikaan ja Jari on aina valmis leikkiin. Joulun aikaan Jari oli viikon Kouvolassa ja  jälleennäkeminen olisi ollut videokuvauksen paikka. Koiran riemu oli rajaton ja se osaa sen näyttää!


Responses

  1. Iineksen ulkoilupäähine oli kyllä oikein tyylikäs! Taisi neitiä itseäänkin hymyilyttää.. 😀


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Categories

%d bloggers like this: