Posted by: jaanarai | September 1, 2010

Paluu arkeen

Kuukausi on jo vierähtänyt viime kirjoittelusta. Nautimme Iineksen kanssa kesästä loppuun asti mökillä, isäntäkin vietti lomansa ja viikon lomautuksen meidän ilona. Koiranmökki valmistuu hitaasti mutta varmasti. Jari on tarkka siitä, että Iineksen mökistä tulee mahdollisimman identtinen pienoismalli meidän mökistä ja siksi siinä riittää  käsityötä. Mökki viimeisellään kaupunkikodin kellarissa (pienet yksityiskohdat ja maalaus) talven aikana. Kyllä Iineksen kelpaa sitten keväällä muuttaa omaan kesämökkiinsä.

Iineksen suhtautuminen tosi pieniin lapsiin on nyt testattu. Jarin poika kävi avovaimonsa ja pienen yksivuotiaan tyttärensä kanssa viikonloppukylässä mökillä. Iines oli tosi kiinnostunut Kiiasta, kulki perässä kaiken aikaa ja yritti saada leikkiin mukaan. Kiiaa ei Iineksen pörrääminen pelottanut, antoi sen aikansa kuhista ja sitten huitaisi Iinestä pois tieltään. Iines ei näykkinyt eikä hyppinyt Kiiaa päin. Kiian kotona on kaksi isoa koiraa ja sen vuoksi hän osasi suhtautua niin rauhallisesti Iinekseen. Viikonloppu sujui siis hienosti, vaikka elettiin pienessä mökissä tällä porukalla. Yöt Jari, Iines ja minä nukuttiin pihalla teltassa. Alkuhämmennyksen jälkeen Iines nukkui rauhallisesti meidän pääpuolessa molemmat yöt.

Kiia ja uskollinen seuraaja

Kävin Iineksen kanssa Sawo Showssa katselemassa koiria. Iines olisi halunnut tervehtiä jokaista vastaantulevaa koiraa, mutta se oli ylivoimainen tehtävä, olihan paikalla noin 4000 koiraa. Parituntinen siellä vierähti paahtavassa helteessä. Tapasimme siellä myös Iineksen kasvattajan Katin. Oli mukavaa tavata, kertoa Iineksen kuulumisia ja  näyttää, miten iso, kaunis ja reipas Iines on.

Mökkikesän jälkeen olemme molemmat sopeutuneet kaupunkielämään. Onneksi Iines on perusrauhallinen ja sopeutuvainen, joten se oppi yksinolemisen yllättävän nopeasti. Pisimmät yksinoloajat ovat olleet lähes kuusi tuntia ja mitään “koiruutta” ei ole sinä aikana tapahtunut. Naapureiden mukaan ei meiltä kuulu myöskään haukkumista. Hienoa! Valkeisenlampi on meidän jokapäiväinen ulkoiluympäristö. Siellä tulee vastaan paljon koiria haisteltavaksi ja isäntiä ja emäntiä jututettavaksi.

koirapuiston kaverit

Niiralan koirapuisto on meidän kantapaikka, jossa käymme lähes päivittäin. Iines on kehittänyt oman strategian siihen, miten päästä osalliseksi isojen koirien leikkiin joutumatta jalkoihin: Se tarkkailee penkin alla tilannetta, ja kun isot juoksevat poispäin se ryntää täysillä perään. Kun isot koirat alkavat vaihtamaan suuntaa, Iines ryntää taas takaisin penkin alle. Isojen painiessa se käy tökkimässä niitä ja hyppii niiden ympärillä. Pienten koirien kanssa se leikkii aivan tasavertaisesti. Joskus se jää pitkäksi aikaa istumaan Iinesmäisen ryhdikkäästi ja tarkkailee muiden menoa kaikessa rauhassa.

Iineksellä vaihtuvat hampaat kiivasta tahtia maitohampaista koiranhampaiksi. Kaikki pienet etuhampaat ovat jo vaihtuneet ja Iineksen päivän kunniaksi eka kulmahammas irtosi koirapuistossa leikin tiimellyksessä (minä ehdin jo pelästyä kun sen suupieli oli veressä). Komea uusi kulmahammas on jo kasvamassa tilalle.

Viikonloppuna tulee isäntä kahden viikon tauon jälkeen ja koirapuistossa on shelttipentujen tapaaminen. Lystiä luvassa!

Laitoin uusia kuvia taas picasaan.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Categories

%d bloggers like this: