Posted by: jaanarai | December 31, 2010

Tilannepäivitys

Onpa aikaa vierähtänyt kuulumisten raportoinnista. Yritän muistella reilun kuukauden kohokohtia, peruselämisessähän Iines on maailman ihanin ja suloisin koira.

putkeen, putkeen...

Aloitetaan agility-kurssista. Kurssikertoja oli kaikkiaan kuusi, kolmannella kerralla Iines oli reippaampi menemään esteille kuin aikaisemmin, neljäs kerta jäi välistä kun pakkanen hyydytti auton, viidennellä kerralla Iines oli jotenkin aivan poissa tolaltaan. Putkia se olisi mennyt vaikka koko tunnin, hyppyesteistä se selvästi hermostui ja alkoi huuhailla kaikkialle muualle paitsi esteille. Parin päivän päästä Iines olikin jo kuumeessa, yskässä ja oksenteleva. Siihen päättyi tällä erää agilityura, taisin olla itse Iinestä innostuneempi asiaan. Katsotaan sitten joskus myöhemmin jos se innostuisi lajiin, toinen ohjaajista piti Iinestä shelteille tyypillisen ennakkoluuloisena kaikkea uutta kohtaan (ei yleensä päde Iinekseen) ja toinen sanoi ettei se ole estehakuinen. Jatkossa “urheilemme” yhdessä vapaamuotoisemmin retkeillen, telmien ja juosten siellä missä vain se on mahdollista.

Iines, Eija ja tuomari

Ystävämme Eija oli menossa shelttinsä kanssa match showhun  ja sai houkuteltua minut mukaan Iineksen kanssa. Olipa show! Olen koko ajan ajatellut, että Iines jättikokoisena (43 cm, 13 kg) ei ole näyttelykoira (vaikka onkin tosi kaunis). Emme siis ole harjoitelleet näyttelykehää koskaan. Eija vei Iineksen ekalle kierrokselle, jolloin se laukkasi kireällä hihnalla ympyrän läpi. Seisoi kuitenkin kauniisti ja antoi tuomarin tutkia itseään. Tiputushan siinä odotetusti tuli, ei ollut ihan tyylipuhdas esitys. Sitten kun oli “tippuneiden” uusintakierros, jouduin itse kehään Iineksen kanssa koska Eija oli samaan aikaan toisessa kehässä oman koiransa kanssa. Tällä kertaa laukka rauhoittui jo raviksi kireällä hihnalla ja paikallaan seisonta istumiseksi. Istumalla se on tottunut saamaan paremmin namuja.

Valmistautumista kehään

Parasta Iineksen mielestä oli varmasti koirapuistokaverinsa Valon (blue merle colliepentu) kanssa pentupaini neliömetrin alueella omaa vuoroa odotellessa. Ne painivat varmaan puoli tuntia jalkojemme juuressa ottamatta askeltakaan sivusuunnassa.

potilaskaverukset

Iines siis sairasti elämänsä ensimmäisen flunssan, johon se sai antibioottikuurin ja 10 päivää lepoa lenkkeilystä ja koiraleikeistä. Se oli tiukkaa aikaa Iineksen energioilla. Parissa päivässä lääkekuurin alkamisesta se oli jo voimissaan ja vaati meidät viihdytysjoukoiksi kun ei päässyt ulkoilussa ja koirapuistossa huvittamaan itseään. Minulle tuli myös vatsatauti samaan aikaan kun Iines sairastui, joten saimme potea alkupäivät yhdessä.

Terveystilanteeseen liittyy myös kaksi muuta juttua, toinen iloisempi ja toinen vähemmän hyvä juttu. Iineksellä kai tuli ja meni juoksut lähes vaivihkaa, pikkuisen punotusta ja verta huomattiin karvoituksessa ja innokasta alapään nuolemista viikon verran. Siinä se sitten oli. Se oli se mukava asia. Ikävämpi juttu liittyy myös näihin juoksuihin. Koirapuistoon tuli Iinekselle tuttu narttu, joka ei siedä toisia kiimaisia narttuja. Ennen koiran ja emännän portista sisääntulemista puhuimme siitä, että Iineksellä saattaa olla juoksut tulossa. Puistossa jo oleva uros ei kuitenkaan noteerannut Iinestä joten päätimme katsoa mikä on suhtautuminen. Portti auki ja narttu hyökkäsi suoraan Iineksen päälle. Poistuimme heti paikalta ja kävellessä huomasin, että Iineksen korva roikkuu ja etumusta oli veressä. Soitin eläinlääkäriin ja pysäytin ensimmäisen ohiajavan auton, joka ajoi meidät sinne. Nukutus, karvat pois korvasta, tikit, kipulääkitys ja taas antibioottikuuri (flunssa-antibiootit loppuivat kaksi päivää aikaisemmin). Taas tuli hiljaiseloa ja leikkikielto. Ulkona oli paukkupakkaset joten karvattoman korvan takia Iines joutui opettelemaan pitämään pipoa päässään ulkoillessa. Alussa sillä oli minun säärystimeni suojana, sitten neuloin Iineksen väritykseen sopivan “Jussipipon”. Se on tosi pukevan näköinen ja herättää ihastusta kylänraitilla.

ulos lähdössä

Hyökänneen koiran omistajan kanssa tapaus on nyt selvitetty asiallisesti. Iinekselle ei ole jäänyt minkäänlaista kammoa koiria kohtaan ja korvakin toimii täysin ja on asettunut takaisin sievään, sheltinomaiseen asentoon. Tikit on poistettu ja nyt vaan odotellaan karvan kasvua täyteen mittaansa.

Muuten meidän elämä rullaa omalla painollaan. Iineksen onneksi ja riemuksi Jari sairaslomailee edelleen, joten se ei joudu olemaan yksin minun työpäivien aikaan ja Jari on aina valmis leikkiin. Joulun aikaan Jari oli viikon Kouvolassa ja  jälleennäkeminen olisi ollut videokuvauksen paikka. Koiran riemu oli rajaton ja se osaa sen näyttää!

Posted by: jaanarai | December 24, 2010

Joulutunnelmissa

Iines osaa nauttia elämästä

Posted by: jaanarai | November 9, 2010

Babe-agilitykurssilla

Kurssin alkuohjeita kuuntelemassa

Kauan odotettu agilitykurssi Kurkimäessä alkoi lopultakin. Kurssilaisia on kuusi, joukossa Iinekselle koirapuistosta tuttu mittelspitz Ilpo. Agilityhalli on rakennettu viime keväänä ja se on alustaltaan ja esteiltään tosi hieno ja huipputasoinen.

Iines käyttäytyi tosi nätisti vaikka tilanne oli niin uusi ja jännittävä. Etukäteen olimme ajatelleet, että Iines tapansa mukaan ryntäilisi leikkimään muiden pentujen kanssa eikä malttaisi keskittyä. Olimme onneksi väärässä ja oli rauhallinen ja totteli minua hyvin. Minä tein harjoitukset Iineksen kanssa ja Jari toimi huoltojoukkoina: valokuvasi, toi leluja ja piti huolta ettei namit lopu kesken. Ohjaaja otti meidät opastettavaksi koirakko kerrallaan muiden tutustuessa sillä välin tilaan ja esteisiin tai käydessä rauhoituskävelyllä ulkona. Pääsimme harjoittelemaan matalia puomiesteitä kahteen otteeseen sekä suoraa ja kieroa putkea kumpaakin kertaalleen.

Iines odottaa lupaa hypätä

Puomiesteellä Iines istui odottamaan tosi keskittyneesti ja hyppykutsusta hyppäsi molempien esteiden yli. Muutaman hypyn jälkeen se kuitenkin päätti kiertää esteet ja kipitti sitten hakemaan minulta palkkaa luoksetulosta. Itsepintaisesti se kiersi esteen kunnes minä hyppäsin edeltä. Myöhemmin kun saimme harjoitella itsenäisesti se taas hyppäsi “oikeaoppisesti” hyppykäskystä. Suoralla putkella ohjaaja piti Iinestä putken toisessa päässä ja minä ryömin puoliksi putken sisään toisessa päässä houkuttemaan sitä putken läpi. Iines tuijotteli epäluuloisesti putkea mutta tuli luokseni ja putken läpi kun ohjaaja työnsi sitä liikkeelle takapuolesta. Seuraava läpimeno sujui jo vauhdikkaamin ja lopulta Iines yritti päästä putken sisään omin päin ilman kehoitusta. Kierolla putkella ei ollut enää mitään ongelmia. Putkeen-pyynnöstä se heti kipitti putken läpi vaikkei nähnyt missä toinen pää on. Pidennettiin putkea ja taas Iines menee reippaasti läpi. Se oli tosi hauskaa koiran kanssa toimimista ja odotamme innolla seuraavaa kurssikertaa.

Posted by: jaanarai | November 9, 2010

Iines retkeilee

Syksyn aikana teimme Iineksen kanssa pari hauskaa shelttikaveriretkeä. Ensimmäinen oli Savo-Karjalan shelttien ruskaretki Väisälänmäelle ja toinen Masi-sheltin (ja sen isännän ja emännän) kanssa Haminalahden kulttuuripolulle.

Iineksen eväänä jäniksenkorvat

Ruskaretkelle menimme Eijan, Ricon ja Nemon kyydissä. Matka Lapinlahden perukoille sujui  hyvin Eijan kanssa koirajuttuja rupatellessa, paitsi että Iines oksensi syliini ja auton lattialle lähes viime kilometreillä. Eija ei (onneksi) ollut moksiskaan vaan pysäytti auton ja antoi talouspaperirullan. Pikasiivouksen jälkeen ajettiin kokoontumispaikalle.  Isolla porukalla lähdettiin polkua pitkin kohti grillikotaa. Shelttejä oli retkeilemässä viitisentoista. Heti reitin alussa koirat päästettiin irti ja laukka alkoi. Oli hienoa seurata, miten iso lauma koiria juoksee edellä polkua pitkin välillä leikkien ja välillä palaten tarkistamaan, että isäntäväet ovat vielä tallella. Koirat saivat telmiä vapaasti eräällä pellolla. Minulla oli kamera mukana, josta tietysti sammui patterit ennen ensimmäistä valokuvaa. Onneksi muilla oli kameroita, joten sain juttuun mukaan kuvan reissusta (kiitos Masin emäntä Kerttu!). Iineksen äiti Helmi oli myös reissussa, mutta eivät ne reagoineet toisiinsa oikein mitenkään. Eniten Iines leikki Masin kanssa ja Masillahan virtaa riittää.  Kodalla Iines hölmöyksissään laski jänksenkorvansa maahan ja Masihan nappasi ne välittömästi. Siitä se ralli alkoi, Masi edellä ja Iines perässä. Koko ruskaretki kesti parisen tuntia ja Iines oli aivan väsyksissä reissun jälkeen. Paljon uusia koiria, metsässä ja pellolla juoksemista ja leikkimistä, paljon uusia paikkoja ja hajuja. Vähemmästäkin pieni uupuu. Lisää tällaisia reissuja!

Iines von Wrightien maisemissa Haminalahdessa

Ruskaretkellä suunnittelimme Masin isäntäväen kanssa jo uutta reissua Haminalahden kulttuuripolulle. Muutaman viikon päästä se sitten toteutuikin. Korkki, Kerttu ja Masi tulivat hakemaan minut ja Iineksen. Tällä kertaa automatkasta selvittiin ilman oksennusta. Alkumatkasta jouduttiin pitämään koirat kiinni läheisen maantien takia. Metsän sisällä sitten pennut päästettiin irti ja ralli alkoi. Hillitöntä juoksemista edestakaisin, hyppimistä, pentupainia. Jos me ihmiset käveltiin neljä kilometriä niin koirat juoksivat varmasti vähintään kaksikymmentä. Maasto oli aika vaikeakulkuinen  ja korkeuserot olivat suuret. Kävelimme hiljakseen jutellen, maisemista nautiskellen ja koirien riemusta iloiten. Reitin varrella oli muutamissa kohdissa opastauluja, jotka kertoivat von Wrightien veljesten taiteellisesta urasta Haminalahdessa. Saimme siis taidetietoutta reippaan ulkoilun lomassa. Todella mukava reissu mukavassa seurassa!

Kaverukset hengähdystauolla

Posted by: jaanarai | October 19, 2010

Nukku-Iines

Iineksen uni on aina yhtä rauhoittavaa katseltavaa!

5.6.2010

19.10.2010

Posted by: jaanarai | September 28, 2010

Iines matkoilla

Viikonloppuna matkustin Iineksen kanssa junalla Jarin luo Kouvolaan. Junamatka oli Iinekselle ensimmäinen. Kuopion asemalaiturille päästyämme kuulutus pelästytti Iineksen täysin, se yritti rimpuilla itsensä takaisin asematunneliin. Kuulutuksen päätyttyä se kuitenkin rauhoittui ja kuljeskelimme kaikessa rauhassa laiturilla. Juna oli jo valmiina lähtöraiteella ja menimme tutustumaan lemmikkivaunuun. Vaunussa ei ollut silloin ketään muuta, joten Iines sai haistella vaunun vapaasti.

tutustumiskierroksella

Vaunuun tuli Kuopiosta Ella trikki-collie Lunan kanssa. Junan lähdettyä liikkeelle Luna näytti Iinekselle mallia matkustamisesta, se oli niin ihanan rauhallinen. Aikansa koirat haistelivat toisiaan ja Lunan asetuttua aloilleen Iineskin rauhoittui. Häiriötä alkumatkasta tuotti humalainen mies, joka ei oikein tiennyt mihin oli menossa ja yritti tarjota seuraansa myös meille. Parin vaunussakäynnin jälkeen hän onneksi jätti meidät ja koirat rauhaan. Humalaisen vierailut saivat myös koirat levottomiksi, mutta Iines rauhoittui sylissä maisemia katsellen.

Ellan ottama kuva matkalaisista

Matka sujui tosi nopeasti Ellan kanssa jutellen Pieksämäelle asti. Ella ja Luna jäivät sinne ja vaunuun tuli nuori nainen lemmikkioravansa kanssa. Iines sai haistella oravan boxia ja vähän siellä nukkuvaa oravaakin. Muita ei koko kolmetuntisen matkan aikana vaunuun tullut, joten Iines nukkui rauhassa lähes koko matkan.

Iines rentoutuu

Kouvolassa Jari oli asemalla vastassa ja Iineksellä ilo ylimmillään. Riehakkaan jälleennäkemisen jälkeen ajettiin suoraan Jarin luo ja haisteltuaan asunnon läpi Iines oli heti kuin kotonaan. Se söi iltaruoan ja hyppäsi sohvalle lepäämään. Vielä iltalenkki ja nukkumaan. Lauantaina Iines kävi esittäytymässä Jarin äidille ja oli Jarin isän luona hoidossa sen aikaa kun kävimme tekemässä ruokaostot (Ilkka on Iinekselle entuudestaan tuttu). Lauantain kävelyillä kävimme kolmesti katsomassa läheistä koirapuistoa, mutta kertaakaan siellä ei ollut ketään. Yhdellä käyntikerralla sain houkuteltua ohikulkevan noutajanpennun isäntineen hetkeksi leikkimään. He eivät olleet koskaan olleet koirapuistossa pennun pelokkuuden takia. Iines leikitti pentua reippaasti muttei liian riehakkaasti.

Sunnuntaina kävimme vielä Jarin veljen luona näytillä ja kerran koirapuistossa. Tällä kertaa siellä oli muutama koirakaveri ja kolme poikaa tuli myös tutustumaan koiriin. He innostuivat juoksuttamaan Iinestä ja se oli heti juonessa mukana. Pojat levittäytyivät ympäri puistoa ja kukin vuorollaan kutsui Iinestä. Se juoksi innoissaan pojan luota toisen luo jne. Puistoleikit väsyttivät sopivasti Iinestä ja junamatka kotiin sujui lepäillessä keskellä vaunun käytävää, vaikka lemmikkivaunussa oli seitsemän koiraa, kissa ja kani. Ihanaa, että matkat sujuivat niin hyvin ja Iines otti Jarin kodin niin helposti omakseen.

Posted by: jaanarai | September 20, 2010

opintielle!

Hukka-Putki ei järjestä toistaiseksi pentukursseja, mutta löysin Viiksen sivuilta koirakoulu ACE:n, joka järjestää agility-koulutusta. Sain koirakoulusta viestin, että pääsimme Iineksen kanssa Babe-kurssille! Se on agilityn pentukurssi ja alkaa marraskuun alussa. Olenkin jo innoissani odottanut, että Iineksen ja minun yhteinen opintie alkaisi. Ihanaa saada uusi harrastus!

Posted by: jaanarai | September 17, 2010

pentutapaaminen koirapuistossa

Savo-Karjalan Sheltit järjesti pentutapaamisen Kuopiossa Niiralan koirapuistossa, meidän kotikentällä. Paikalla oli kymmenisen eri ikäistä, -väristä ja -kokoista shelttipentua. Iines oli odotetusti isoimpia porukasta, onhan korkeutta jo ainakin 40 cm ja painoa yli yhdeksän kiloa (ikää viisi kuukautta). Kamera oli unohtunut kotiin ja se harmitti tosi paljon. Kokoontuminen johti uusiin koiratuttavuuksiin: muutaman kerran sen jälkeen ollaan tavattu koirapuistossa Masi, Iineksen kanssa aivan samanikäinen pieni soopelipoika ja yhteistä leikkiaikaa etsitään myös Ricon ja Nemon kanssa. Toivottavasti tulevana viikonloppuna toteutuu. Koirapuistossa Kati kiersi kaikki pennut, tunnusteli rakennetta ja kurkkasi hampaisiin. Iines rimpuili itsensä pannasta irti ja juoksi karkuun. Siitä seurasi meille kotiläksyä: isäntäväen ja vieraiden pitää kosketella Iinestä ja kurkkia hampaisiin. Muuten niin kiltti ja sopeutuvainen koira pistää niin hillittömästi hanttiin hoitotoimenpiteitä (paitsi harjaus, josta se nauttii).

Muuten meidän elämä rullaa omalla painollaan. Arkisin Iines pärjää hyvin minun työpäivän ajan ja iltaisin kävellään paljon tai käydään koirapuistossa. Olen ilmoittanut meidät Hukka-Putken pentukurssille mutta en vielä tiedä mahdutaanko ryhmään. Tavoitteena olisi jatkaa agieskariin jne. Jospa siitä alkaisi meidän yhteinen harrastus. Tulevana viikonloppuna on tarkoitus harjoitella junamatkailua välillä Kuopio-Siilinjärvi (n.15 min) ja seuraavana viikonloppuna sitten matkustettaisi Kouvolaan isännän luokse.

Posted by: jaanarai | September 1, 2010

Paluu arkeen

Kuukausi on jo vierähtänyt viime kirjoittelusta. Nautimme Iineksen kanssa kesästä loppuun asti mökillä, isäntäkin vietti lomansa ja viikon lomautuksen meidän ilona. Koiranmökki valmistuu hitaasti mutta varmasti. Jari on tarkka siitä, että Iineksen mökistä tulee mahdollisimman identtinen pienoismalli meidän mökistä ja siksi siinä riittää  käsityötä. Mökki viimeisellään kaupunkikodin kellarissa (pienet yksityiskohdat ja maalaus) talven aikana. Kyllä Iineksen kelpaa sitten keväällä muuttaa omaan kesämökkiinsä.

Iineksen suhtautuminen tosi pieniin lapsiin on nyt testattu. Jarin poika kävi avovaimonsa ja pienen yksivuotiaan tyttärensä kanssa viikonloppukylässä mökillä. Iines oli tosi kiinnostunut Kiiasta, kulki perässä kaiken aikaa ja yritti saada leikkiin mukaan. Kiiaa ei Iineksen pörrääminen pelottanut, antoi sen aikansa kuhista ja sitten huitaisi Iinestä pois tieltään. Iines ei näykkinyt eikä hyppinyt Kiiaa päin. Kiian kotona on kaksi isoa koiraa ja sen vuoksi hän osasi suhtautua niin rauhallisesti Iinekseen. Viikonloppu sujui siis hienosti, vaikka elettiin pienessä mökissä tällä porukalla. Yöt Jari, Iines ja minä nukuttiin pihalla teltassa. Alkuhämmennyksen jälkeen Iines nukkui rauhallisesti meidän pääpuolessa molemmat yöt.

Kiia ja uskollinen seuraaja

Kävin Iineksen kanssa Sawo Showssa katselemassa koiria. Iines olisi halunnut tervehtiä jokaista vastaantulevaa koiraa, mutta se oli ylivoimainen tehtävä, olihan paikalla noin 4000 koiraa. Parituntinen siellä vierähti paahtavassa helteessä. Tapasimme siellä myös Iineksen kasvattajan Katin. Oli mukavaa tavata, kertoa Iineksen kuulumisia ja  näyttää, miten iso, kaunis ja reipas Iines on.

Mökkikesän jälkeen olemme molemmat sopeutuneet kaupunkielämään. Onneksi Iines on perusrauhallinen ja sopeutuvainen, joten se oppi yksinolemisen yllättävän nopeasti. Pisimmät yksinoloajat ovat olleet lähes kuusi tuntia ja mitään “koiruutta” ei ole sinä aikana tapahtunut. Naapureiden mukaan ei meiltä kuulu myöskään haukkumista. Hienoa! Valkeisenlampi on meidän jokapäiväinen ulkoiluympäristö. Siellä tulee vastaan paljon koiria haisteltavaksi ja isäntiä ja emäntiä jututettavaksi.

koirapuiston kaverit

Niiralan koirapuisto on meidän kantapaikka, jossa käymme lähes päivittäin. Iines on kehittänyt oman strategian siihen, miten päästä osalliseksi isojen koirien leikkiin joutumatta jalkoihin: Se tarkkailee penkin alla tilannetta, ja kun isot juoksevat poispäin se ryntää täysillä perään. Kun isot koirat alkavat vaihtamaan suuntaa, Iines ryntää taas takaisin penkin alle. Isojen painiessa se käy tökkimässä niitä ja hyppii niiden ympärillä. Pienten koirien kanssa se leikkii aivan tasavertaisesti. Joskus se jää pitkäksi aikaa istumaan Iinesmäisen ryhdikkäästi ja tarkkailee muiden menoa kaikessa rauhassa.

Iineksellä vaihtuvat hampaat kiivasta tahtia maitohampaista koiranhampaiksi. Kaikki pienet etuhampaat ovat jo vaihtuneet ja Iineksen päivän kunniaksi eka kulmahammas irtosi koirapuistossa leikin tiimellyksessä (minä ehdin jo pelästyä kun sen suupieli oli veressä). Komea uusi kulmahammas on jo kasvamassa tilalle.

Viikonloppuna tulee isäntä kahden viikon tauon jälkeen ja koirapuistossa on shelttipentujen tapaaminen. Lystiä luvassa!

Laitoin uusia kuvia taas picasaan.

Posted by: jaanarai | July 27, 2010

Iineksen strategiset mitat

Iines kasvaa ihan silmissä. Viimeisimmät mittaukset: korkeus 35cm, paino 6,6kg. Ikää upealla nuorella neidillä 15 viikkoa.

Older Posts »

Categories